Kun epätyypillisestä työsuhteesta uhkaa tulla tyypillinen

Joidenkin arvioiden mukaan määräaikaisena tai vuokratyössä työskentelee nykyisin jopa kolmannes palkansaajista. Näiden epätyypillisten työsuhteiden määrä näyttää kasvavan myös julkisella sektorilla, kun kunnat näyttävät olevan aiempaa halukkaampia jakamaan riskiä ja ulkoistamaan toimintojaan.

Vuokratyöläisten asemaa käsitellään usein myönteisessä valossa. Esimerkiksi äskettäin julkaistun arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suuri osa korkeasti koulutetuista alle 30-vuotiasta nuorista pitää työn kiinnostavuutta tärkeämpänä tekijänä kuin tulotasoa tai turvallisuutta. Pikaisesti luettuna uutinen vaikuttaa hyvältä. Nuorilla työntekijöillä on mahdollisuus tehdä tärkeäksi kokemaansa työtä eikä työnantajien tarvitse kantaa syyllisyyttä pätkätöiden tarjoamisesta.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Työn ulkoistaminen alihankinnan ja vuokratyön muodossa merkitsee usein epäpätevän työvoiman palkkaamista. Työntekijän näkökulmasta pätkätöiden kielteisiin puoliin kuuluvat väistämättä myös töiden väliaikaisuus ja epävarmuus, jotka osaltaan vaikeuttavat tulevaisuuden suunnittelua. Pysyvän työsuhteen arvostus nousee yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun perheen perustaminen ja lasten hankinta tulevat ajankohtaisiksi.

Myös Tilastokeskuksen vuonna 2010 julkaisema työvoimatutkimus tarjoaa toisenlaisen todellisuuden pätkätöistä. Tulosten mukaan 68 prosenttia suomalaisista palkansaajista oli määräaikaisessa työssä siksi, ettei vakituista työtä ollut tarjolla. Ei siis aivan omasta halustaan.

Vuokratyöhön liittyvät ongelmat eivät ole vain kansallisia, vaan ne koskettavat koko Eurooppaa. Euroopan parlamentissa asiaan on puututtu esimerkiksi työterveyttä ja työturvallisuutta käsittelevässä mietinnössä sekä EU:n vuokratyödirektiivissä. Mietinnössä kannetaan huolta muun muassa perehdytyksen puutteesta, joka usein altistaa vuokratyöläiset erilaisille vaaroille. Kantavana ajatuksena on, ettei työturvallisuuden taso voi riippua työntekijän asemasta tai työsuhteen pituudesta. Direktiivissä puolestaan olennaisinta on vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta. Direktiivin mukaan yrityksen vuokratyöntekijöiden työaika, lomat, tauot, palkka ja työolot eivät saa olla erilaiset kuin yrityksen varsinaisilla työntekijöillä. Kauniita ajatuksia.

Ainakin paperilla EU:n toimet vaikuttavat siis hyviltä ja kansallista lainsäädäntöä täydentäviltä. Paperille kirjatut mielipiteet ja päätökset ovat kuitenkin turhia, ellei niitä oteta aidosti käyttöön ja ellei niiden avulla pyritä aidosti parantamaan työelämää ja työntekijöiden asemaa. Esimerkiksi vuokratyödirektiivin heikkoutena on se, että säännöistä voidaan poiketa työehtosopimuksilla tai työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla. Samoin työntekijän mahdollisuus turvalliseen työympäristöön on loppukädessä työnantajan vastuulla – ei lain laatijan tai hyväksyjän.

Lukujen valossa epätyypilliset työsuhteet näyttävät tulleen jäädäkseen. Toimintaympäristön muuttuessa myös ammattiliittojen tulisi kantaa vastuunsa. Tähän asti suhteellisen passiivisesti toimineiden liittojen tulisikin kiireesti vastata kansalaisten ja EU:n kutsuun aktivoitumalla ajamaan tehokkaammin epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asemaa. Muuten vaarana on, että työntekijät jakautuvat aiempaa selkeämmin kahden kerroksen väkeen. Tällainen kehitys ei olisi ainakaan hallitusohjelman mukaista, jonka tavoitteena on tasa-arvoinen, välittävä ja oikeudenmukainen Suomi.

Mitro Repo

Euroopan parlamentin ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan jäsen