Missä me oikein ollaan?
Niin monin tavoin vakava kuin Wikileaksin paljastusketju onkin, yksi seikka on jäänyt minua ihmetyttämään. Tai en rehellisesti sanottuna tiedä, pitäisikö sen ihmetyttää, järkyttää vai huolestuttaa.
Suomalaislehti toisensa jälkeen kyselee ahkerimmilta lukijoiltaan, olisiko joku ehkä havainnut vuodetuissa dokumenteissa jotakin, joka jollakin tavalla viittaisi Suomeen.
Tätä kirjoitettaessa ei ole.
Suomeahan on opittu pitämään ainakin suomalaisten mielestä aina Leninin Suomessa oleskelusta lähtien vakoilun sillanpääasemana ja sittemmin agentti 007:n luvattuna maana. Onko tämä kaikki ollutkin vain harhaa ja itsepetosta, turhaa pönötystä!
Tälle tietovuotoanemialle voidaan etsiä ja löytää monia eri syitä. Suomessa ei siis ehkä kerta kaikkiaan sinä aikana, jolloin Yhdysvaltojen suurlähetystöt raportoivat asemamaistaan, ole tosiasiassa tapahtunut mitään raportoimisen arvoista. Vai oliko Suomeen lähetetty vain Yhdysvaltojen ulkoministeriön laiskimmat virkamiehet. Tai ehkäpä Suomi teki tosin tärkeää ulkopolitiikkaa, mutta maissa, joista raportoitiin näiden maiden lähetystöjen kautta, ja niinpä ne kirjautuivat muualle kuin Suomeen.
Varmasti tällaisia selityksiä voisi keksiä lisääkin.
Jos pidinkin itseäni etuoikeutettuna jo varsinaisessa ammatissani pappina, jossa sain olla näköalapaikalla mitä tulee ihmiselon ihanuuteen ja kurjuuteen, niin vastaavasti uuden tehtäväni tuomaksi suurimmaksi etuudeksi olen mieltänyt mahdollisuuden sisäistää aivan toisella tasolla yhteisvastuun maailmanmenosta.
On ollut etuoikeus saada tavata sisä- ja ulkopolitiikan kotimaisia veteraaneja ja päästä nauttimaan heidän viisaudestaan ja elämänkokemuksestaan.
Eräs heistä totesi lakonisesti yhteisellä lounaalla vuosi sitten, kuinka Suomen ulkopolitiikka on kansainvälisessä mielessä ”aneemista” ja että Helsinki on valitettavasti jäänyt syrjäkyläksi diplomaattisesti. - Juna on vain kulkenut ohi.
Pohdin jälkeenpäin, että jos näin on, mistähän se johtuu. Kun Erkki Tuomioja oli ulkoministerinä, häntä jaksettiin muistuttaa kehnoista suhteista Yhdysvaltoihin. Sittemmin ulkoministeri vaihtui kokoomuslaiseksi ja pian uudeksi kokoomuslaiseksi. Mutta onko käteen jäänyt paljoakaan enempää?
Uskon, että niin Tuomioja kuin Stubbkin ovat tehneet, minkä ovat voineet. Osaamisessa ja suhteissa on tietenkin eroja, mutta ulkopolitiikan rakentaminen on joukkuepeliä. Jollakin tavalla tuntuu, kuin jokin vaan ei toimisi. Myönnettäköön, että arktisessa yhteistyössä on otettu askel eteenpäin, mutta jääkö paras osaamisemme ulkopolitiikassa kuitenkin hyödyntämättä vai puuttuuko meiltä uskallusta ja aloitteellisuutta?
Jälkimmäiseen voisimme ainakin vaikuttaa.
Olenkin hieman huvittuneena seurannut sitä ulkopoliittista keskustelua, jota idän tutkimuksemme Romus ja Remulus tuntuvat alati käyvän. Dosentti Johan Bäckman puolustaa johdonmukaisesti kaikkea sitä, mistä Venäjä on esittänyt Suomelle huomautuksia. Tutkijateologi Arto Luukkanen taas jaksaa samalla pontevuudella arvostella kaikkea sitä, mitä suomalaiset ulkopolitiikan ammattilaiset tekevät – tosin tietysti päinvastaisesta näkökulmasta.
Tunnen kummankin miehen ja heidän väitöskirjansa. Heitä yhdistävä tekijä kaikesta mielipiteiden näennäisestä päinvastaisuudesta huolimatta tuntuu olevan se, että jossakin vaanii jokin kavala salaliitto, joka ehdottomasti haluaa jotakin kaameaa Suomelle. Molemmat puhuvat jälkisuomettumisesta, sisältö vain on päinvastainen.
Itse en usko sellaiseen. Oma kokemukseni Ulkoministeriön virkamiehistä on, että he aika parlamentaarisesti määriteltyjen ohjeiden ja käytäntöjen mukaan yrittävät tehdä parhaansa. He arvioivat asemamaansa tai instituutionsa politiikkaa ja raportoivat siitä eteenpäin. On melko samantekevää, ovatko he mielipiteiltään kokoomuslaisia tai kommunisteja.
Valitettavaa on sen sijaan se, että muutkin Suomen idäntuntijat ja –tutkijat tuhlaavat energiaansa turhaan keskinäiseen nahisteluun ja toistensa panetteluun, kun samaan aikaan analyysin ja vaikuttamisen tilaisuus kiitää ohi kuin Siperian pikajuna.
Tutkijat vähättelevät kilpailijoidensa tutkimuksia avoimesti myös netissä. Medianäkyvyys ja oman itsensä esilletuominen näyttää korreloituvan suoraan tutkimusrahoituksen saantiin.
Siteeraamani valtiomiehen toteamus panee miettimään. Miksi olemme jääneet ulkopoliittiseen paitsioon vai emmekö todella halua, uskalla vai kykene toimimaan. Emmekö edes itse enää näe mahdollisuuksiamme? Onko syy henkilöissä vai järjestelmässä?
Uskon, että historia kuuluu myös politiikkaan. Se yksin voi antaa tarvittavaa perspektiiviä, tietoa, vaihtoehtoja ja näkemystä. Se ei kuitenkaan tarkoita omissa traumoissa pelehtimistä. Mutta todella luoda voi vain se, joka uskaltaa myös kurkottaa ja nähdä rohkeasti eteenpäin. Silloin politiikassakin voi tapahtua ihmeitä. Valtiomiehiä ja –naisia tarvitaan myös tulevaisuudessa.
Mitä suomibrändiin tulee, Suomella on jo tehtävänsä. Tosin uudetkaan tehtävät eivät toki ole haitaksi eivätkä taakaksi.
Mitro Repo
Euroopan parlamentin jäsen
S&D -ryhmä
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Missä ollaan? No täällä ollaan
http://haapavaara.wordpress.com/2010/12/11/1459/
Ja ei nappaa ympäristöverot, eikä Turkin jäsenyys, eikä järjestelmmällinen kansan köyhyttäminen, eikä oganisoitu rikollisuus ala kepu, demarit ja kokoomus.
Ulkopoliittisesti: Ulos ja äkkiä tästä paskasta.
Ollaan siinä että netin avoimuus on viimeinkin osoittanut voimansa. Wikileaks on pystynyt julkaisemaan materiaalia johon yksikään traditionaalisen "vapaan" lehdistö ei ole uskaltanut kajota vuosiin.
Ai, niinkö broilerin kasvattamiseen?
http://haapavaara.wordpress.com/2010/12/11/on-tarkeaa-etta-asiat-ovat-av...
Kiihkottomasti Venäjästä! Kiitos!
Brändityöryhmä haluaa Suomesta kansainvälisesti arvostetun ja luotetun rauhanvälittäjän. Suomi voisikin toimia rauhanvälittäjänä kaikissa sellaisissa konflikteissa, joissa Venäjä ei ole epäsuorastikaan mukana. Ikävä vain, että uskon Suomen menettäneen Venäjän luottamuksen yleisenä ja hyvin kärkkäänä arvosteluna Venäjää kohtaan, kun taas Venäjän arvostellessa Suomea, se vain heitetään pallona takaisin. Mikä merkitys ollee Heidi Hautalan toiminnalla? Taisi kuitenkin Ahtisaari olla se, joka ulosmittasi Suomen arvostuksen ja myöhemmät esiintymiset puolueettomana konflikteissa, joissa osapuolena on Venäjä.
Missä me oikein olemme?
Vaadin aina blogin pitäjiltä parempaa kielioppia kuin itseltäni.
Kylähullu on ihan oikeassa. Pidä hämäläinen kielesi puhtaana. Tarkkaile paljon muotoa, mutta älä ajattele sisältöä. Se kuuluu hämäläiseen luonteeseen, jota savolaiset kusettaa mennen tullen.
Huomattuani Revon kirjoituksen suorastaan latauduin sen lukemiseen.
Sen verran tiedän jännitteitä esiintyneen Konstanttinopolin, Lontoon, Pariisin ja Moskovan (jne) ortodoksiverkoissa vuosisatojen aikana ja aivan viime vuosinakin, että odotusta virittyi.
Kun vielä tiedän Revon olleen riitävän lähellä niitä verkkoja, joissa on paljon tapahtunut, olin sitäkin kiinnostuneempi.
Mutta mitä vielä.
Repo keskittyy asioihin, jotka eivät oikein edes sivua sitä historiaa tai nykypäivää, jota ortodoksisen maailman syövereissä on tapahtunut ja tapahtuu.
Viisaasti valittu, Mitro Repo. Vaikka mielenkiintoni ei tullutkaan sitten tyydytetyksi.
SDP on NSDAP:n veljespuolue.
"Isä" Mitro ei liene koskaan elämässään oikeata työtä tehnyt, mutta eiköhän sitä näillä meriiteillä jonkinnäköisesti voi neitokaisten polvia vähän hieroa:
Neuvostoliitto: 20 miljoonaa kuollutta
Kiina: 65 miljoonaa kuollutta
Vietnam: miljoona kuollutta
Pohjois-Korea: 2 miljoonaa kuollutta
Kambodža: 2 miljoonaa kuollutta
Itä-Eurooppa: miljoona kuollutta
Latinalainen Amerikka: 150 000 kuollutta
Afrikka: 1,7 miljoonaa kuollutta
Afganistan: 1,5 miljoonaa kuollutta
kansainvälinen kommunistinen liike ja kommunistipuolueet, jotka eivät ole olleet vallassa: ehkä 10 000 kuollutta
lähde: Wikipedia.
"ei liene koskaan elämässään oikeiata työtä tehnyt"?? Olisit googlettanut, Mr C etc:
"Mitro Repo on kolmannen polven ortodoksipappi.[2] Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa klassista filologiaa, filosofiaa, psykologiaa ja teologiaa ja valmistui 1982 humanististen tieteiden kandidaatiksi.[3] Repo suoritti tutkinnon Kuopion ortodoksisessa pappisseminaarissa 1987.[4]
Repo on opettanut klassisia kieliä Kuopion ortodoksisessa pappisseminaarissa, Helsingin normaalilyseossa ja Joensuun yliopistossa.[5] Hän toimi ortodoksisen uskonnon tuntiopettajana 1980–1988 helsinkiläisissä kouluissa. Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastori hän on ollut vuodesta 1990.[3] Luennoijan ja kouluttajan tehtäviä Mitro Repo on tehnyt vuodesta 1992. Repo on opintovapaalla Helsingin ortodoksisen seurakunnan kolmannen papin toimesta.[6]
Puheviestinnän opettajien yhdistys valitsi Mitro Revon Vuoden puhujaksi 2005. Hän on julkaissut artikkeleja ja kolumneja eri lehdissä. Hän on suunnitellut pääsiäispostimerkin (2008).[7] Mielenterveyden keskusliitto nimesi isä Mitro Revon Hyvän mielen lähettilääkseen vuodeksi 2006.[8]
Repo on toiminut luento-, koulutus- ja valmennustehtävissä vuonna 2008 perustetun yrityksen MitroFoni Oy:n nimissä."
Lääkäri ja sosialisti. Hmm....
Niin oli myös Che Guevara. Tappoi talonpoikia minkä kerkesi.
*************************
Kerrotko vielä, että missä välissä tuo lihapulla on tehnyt ns. oikeita töitä?
Mr Conspiracy Intl.
Ei pitäisi provosoitua kun provosoidaan.
Oikeita töitä kait pitäisi luetteloida Sinun, kun tuo Revon CV ei paljastanut "oikeita töitä".
Lääkäri ja sosialisti?
Arvattavasti niiden töiden luettelo, joita sosialisti voi tehdä "oikeina töinä" jää odottamaan laatimaasi luetteloa.
Mengele kait kelpaisi, samoin muuan harjastukkainen serbi (sijainti tällä erää lienee Haag).
Asko-Seljavaara voisi hikoilijalle kelvata? Sama koskee espoolaista korvalääkäriä. Eivät ole sosialisteja. Pekka Jokinenkin on "sallittu".
Nimellä tänne kannattaa kirjoittaa, koska nimimerkki sallii toisten kirjoittajien elämäntyön ruineeraamista liki rajattomasti.
Timo Soinin vaimo on "vääriä töitä" tekevä lääkäri, samoin Suvi-Anne Siimeksen mies.
Claes Andersson ja Ilkka Taipale kuuluvat teloituskomennuskunnan eteen, samoin muuan hämeenlinnalainen kirurgi (r.i.p.) Lähdesmäki.
Epä-älyllistä vessan vetämistä on tämä. On.
Tsehov ja Tolstoi taisivat olla lääkäreitä, hekin. Ja jompi kumpi oli vielä rapparikin.
Miten sitten Elias Lönnroth? "Vääriä" töitä, totta kai!
Kiva katella kun demarilla on herne nenässä. Ei mahda mitään mutta iloksi pistää! :)
Nenässä?
Ei: korvassa!
Sivistymättömyyden raja kulkee aivohermojen hallinnassa.
Koska Isä Mitro tekee suomalaisille palveluksen ja perustaa Orthodoxleaksin? Uskon, että toimittaja Leena Hietanen olisi erittäin kiinnostunut mm. Suomen ortodoksisen kirkon operaatioista Viron kirkkoriidoissa 1990-luvulla.
Kiitän saamastani huomiosta. Näin se vaan on meidän elettävä ja SDP:n kuoltava pois.
Tähän astisista kommentoijista kukaan ei ole suostunut ymmärtämään Mitron kirjoitusta. Ei Anttikaan, johon muuten olen tottunut luottamaan. Kyllä sen ymmärrän, että mikä tahansa kirjoitus synnyttää assosiaatioita, mutta keskustelun jatkuvuus edellyttää aiheessa pysymistä.
PS.Kaikki pakkoruotsin vastustajat; kirjoittakaa korrektia suomea.
Rantapiru: kiinnität aiheesta huomiosi kommenttini "osumiseen ohi".
Aihe ja Revon käsittely siinä ovat riittävän täyteläisiä ja mielenkiintoisia, että niissä pysymisessäkin olisi nokko.
Mutta toistan: Suomi kulttuurien rajalla on oivallinen alue kehittämään toimijoidensa ymmärrystä ja ortodoksikirkko tässä asiassa on tuhatvuotisesti ollut sekä toimija että asiantuntija.
Missionsa ohella.
Mitro :"Kun Erkki Tuomioja oli ulkoministerinä, häntä jaksettiin muistuttaa kehnoista suhteista Yhdysvaltoihin. Sittemmin ulkoministeri vaihtui kokoomuslaiseksi ja pian uudeksi kokoomuslaiseksi. Mutta onko käteen jäänyt paljoakaan enempää?"
Kun olen yksi pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden suomalaisomistajien jälkeläisistä ja olen valtioiden laiminlyömän omistusoikeuskysymyksen selvittämisen vuoksi yksi valtioiden velvollisuuksiin kuuluvan omistusoikeuskysymyksen selvittämisen henkilökohtaisilla varoillaan kustantavista toimeksiantajista, niin olen hyvilläni siitäkin, että nykyinen ulkoministeri ei ainakaan tietojeni mukaan ole 'puhunut läpiä päähänsä', kuten Tuomioja Moskovassa 2006:
"Seuraavaksi toimittaja Asadovaa kiinnosti se, aikooko ulkoministeri tukea niitä kansalaisia, jotka vievät omaisuuskiistat oikeuden käsittelyyn. Tuomioja vastasi, ettei vaatimuksille löydy juridisia perusteita: "Uudelleensijoitetut henkilöt saivat Suomen hallitukselta täyden korvauksen. Jos he haluaisivat käydä oikeutta omaisuudestaan, heidän tulisi palauttaa jo saamansa korvaus menetyksistään. Sitä he eivät tule tekemään", kirjoittaa Eho Moskvy Tuomiojan vastanneen.”
(UM/mediakatsaukset 21.6.06)
Onhan siellä Venäjälläkin joku, joka hakee Ranskan valtiolta korvausta Napoleonin armeijan pakkolunastamasta lehmästä.
On meitä vähän joka junaan.
Olen joskus pohtinut, ovatko seurakunnat "niin elämässä mukana" diakoniankaan kautta kuin terveyskeskuslääkärit, järjestyspoliisit, sosiaalitarkkaajat, lähetyssaarnaajat tai lähihoitajat.
Istuin kerran lehteä lukemassa suositussa ravintocalla Cola-juoman kanssa. Ravintolaan oli pyrähtänyt puoli tusinaa uoria (evankelis-luterilaisia) pappeja. Heidän rippikoulunpitämistarinoistaan ja viranhakutarioistaan tuli mieleen, että mielenkiinto oli vahvasti viraston sisäisissä asioissa ja huumori oli peräti pikkutuhmaa. Sanottanoon, ettei joukossa oluella ollut pelkästään naisteologeja.
Mietin, onko päiväkodin tai peruskoulun ensimmäisten luokkien koulujen opettajanhuoneissakaa yhtä teini-ikäistä aikuista näkökulmaa elämään.
No Auran kirkkoherran, Torsti Ääreläm, kypsä näkemys elämään ja verkkopäiväkirjan pitämiseen on:"Kasvetaan yhdessä." Moni ei ole nuorempaa eikä keski-ikäisenä henkisesti kovinkaan kypsä eikä valmis sielultaan kuopattavaksi, vaan kasvamiselle on annettava aikaa.
Jumaluusopin tohtori Arto Luukkanen on mielenkiintoinen henkilö. Häneltä irtoaa lausunto asiasta kuin asiasta karismaattisesti ja aksiomaattisesti ilman turhanaikaisia lähteitä tai lähdekritiikkiä. Hän on varmasti kenelle tahansa toimittajalla helppo haastateltava. Herää kysymys, pidetääkä häntä sen akateemisempana kuin Esa Saarista tai Jari Sarasvuotakaan (s. Heinonen).
Yleensä ihmettelen, mistä näkyy peruskoulun pudokkaalle, toisen asteen sivistyksen hankkineelle, puolikandidaatille ja maisterille se, että henkilöä on tohtori, muusta kuin tohtorin miekasta ja silinterihatusta?
Jos "isä" Mitro on aivan oikeasti kiinnostunut siitä, mitä Venäjää ja myös venäjää ammatikseen pohtivat ovat mieltä, suosittelen luettavaksi everstiluutnantti evp ja VTT Esa Seppänen on kirjoittanut siitä, mitä suomalaiset ajattelevat. Hän kirjoitti juuri kirjan:"Venäjä - vanha tuttu, vaan niin vieras". Kirja on lainattavissa "hyvin varustetuista" kirjastoista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Esa_Seppänen
Kirjasta näkyy suuri hajonta. Yhdet haluaisivat Venäjän osaamisen keskuksen ja kaikki veronmaksajien rahat itselleen Venäjä keskukseen. Toiset puolestaa korostavat ammatillista toimialaosaamista, jotta saadaan aikaiseksi tekniikan kehitystä ja kauppaa.
Teologia on sinänsä erityislaatuinen tiede niin kuin kansantalous tai oikeustiede ja sosiologia, että puhtaiksi viljeltyinä niistä mikään ei vastaa kysymyksee, mitä ihmisen pitäisi tänään tehdä, vaan ne pyrkivät ottamaa ideatasolla miltei totalitäärisen vallan ihmisen elämään.
Siksi osa näiden tieteiden harjoittajista eivät kuuluisan kiinalaisen sanonnan tapaan "palvele kansaa", vaan oikeastaan ammattikuntalaitoksellisia uratavoitteita - ja siis myös egoismia ja narsismia.
On tietenkin hyvä, että Euroopan parlamentista käsin ollaan huolestuneita kuin Ville Itälä, Liisa Jaakonsaari ja Mitro Repo myös väestöltään pienen, mutta pinta-alaltaa miltei Saksan liittotasavallan ja Japanin keisarikunnan kokoisen Suomen asioista.
Olisi kuitenkin Suomesta käsin yhtä mielenkiintoista tietää, mitä Euroopan unionin Suomen vaalipiiristä valitut luottamushenkilöt ovat viime aikoina saaneet aikaan. On nimittäin niin, että työ Euroopan parlamentissa on niin tärkeää ja vaikeasti sulavaa, etteivät kaikki toimittajat riittävästi tai ehkä riittävästi jaksa raportoida niistä.
"Puu hedelmistään tunnetaan", mutta missä on se puutarha, jonka puiden hedelmistä kannattaa olla kiinnostunut.
Ei ehkä ole aiheellista tarkastella Johan Bäckmania, Arto Luukkasta, Veikko Saksia jne. henkilöinä kokonaisvaltaisesti niinkään kuin heidän esille ottamiaan asioita. Jokainen ihminen on mielipiteidensä arvoinen - virtuaalissa.
Olen tätä mieltä ja kuitenkin olen sitä vastaan. Eli ei minulla ole mitään mielipidettä. Hyvän viinin ääressä on mukava kirjoitella sitä sun tätä. Huh-huh. Pääasia että tilipäivä on varma. Karismaa on mutta.......
Pieni pöytäpuhe Uudessa Suomessa on mukava lisä tukevalle aterialle ja lasilliselle viiniä Brysselin suurtorin varrella Espanjan kuningas -nimisestä ravintolasta.
Se on kulinaaarinen nautinto.
Tuula Hölttä:"nykyinen ulkoministeri ei ainakaan tietojeni mukaan ole 'puhunut läpiä päähänsä', kuten Tuomioja Moskovassa"
Ken tietoa lisää, se tuskaa lisää. Nykyinen ulkoasiainministeri lienee maalannut itsensä nurkkaan ja menettänyt keskusteluyhteytensä 8.8.2008 Venäjän federaatioon valitsemalla sodan hävinneiden puolen. J. K. Paasikivi ja C. G. E. Mannerheim loikkasivat voittajan puolelle lopun puolivälissä, ei vasta katkerassa lopussa.
Stubb ei sillä, että hän salasi Venäjälle edullisia Etyj:n raportteja tulemasta julki, hankkinut kovinkaan reilun kaverin mainetta Etyj:n puheenjohtajana Venäjän federaation silmissä.
Hän ei myöskään nauti arvostusta ulkoasiainhallinnon virkamiesten keskuudessa, koska keräsi sadalta vanhempaa virkakuntaan kuuluvalta ilmeisesti heidän aitoja mielipiteitään Helsingin Sanomien toimitukselle mahdollisesti eteenpäin vieraille valloille vuodettavaksi. Tällä tavalla Stubb perusti Finnleaksin luomalla virallisesti tunnetun vuotokohdan ulkoasiainhallintoon.
Stubbin kansansuosiokin alkaa mennä, koska kaikki ymmärtävät, että hän on juuri sellainen ulkoasiainministeri, jonka on parasta mennä lenkille silloin, kun Venäjän federaation presidentti, pääministeri tai ulkoasiainministeri tulee käymään tai heillä on jotain sanottavaa.
Jonkin verran Stubb on päässyt käymään myös Kremlissä. Tämä siksi, että venäläiset eivät kehdanneet porttivahtimestarinsa jättää häntä ulos siksi, että hän liimautui Tasavallan presidentin seurueeseen saadakseen sieltä provinssiulkoministerille kelvollisen teelautasen. Tosin Venäjällä ei käytetä teelautasia tai teekuppeja, vaan tee juodaan lasista, jossa on lasin kuumuuden vuoksi metallinen kehys korvineen.
Stubb juoksee idän asioissa maratonin pituista ulkokehää - ja hyvä niin. Stubb on pätevä keski-ikäinen tohtori ja hän oppii melko nopeasti paikkansa niin Suomessa kuin kansainvälisessä diplomatiassakin.
Jotenkin vain tuntuu, että kissa on syönyt kielet, kun ennen niin raikkaita Venäjä-lausuntoja antanut Stubb on vaiennut. Reippaita Venäjä-lausuntoja saa antaa, jos pyrkii päivystäväksi dosentiksi tai Ilta-Sanomien tyypillisesät työsuhteesta vapaaksi toimittajaksi.
Stubbilla on kaksi merkittävää saavutusta. Jonkinlainen Gay Pride Moskovassa, jossa oli 20 henkilöä ja jossa miliisi hajotti porukan ja toinen on sitten se, että Georgian sodan jälkeen hän vahvisti Suomen turvallisuutta lupaamalla tavata NATO:n tanskalaisen pääsihteerin peräti kaksi kertaa vuodessa. On aina hyvä, kun on joku, jonka kanssa juoda vaikka Elefantti-olutta ja keskustella ilmoista. Miksi ei myös urheilutuloksista?
Tuomioja on ajoittain ylimyksellisessä älykkyydessään joitain ärsyttävä, mutta hän onkin kasvanut tehtäviinsä diplomaattiperheessä, jossa asioiden paremmin ymmärtäminen ja arroganssi ei ole kaukana. Kuitenkaan operatiivisesti Tuomioja ei harrasta fyysistä jääkiekkoa ja sen vuoksi tule runtatuksi kaukalon reunaan. Väestöltään pienelle maalle ulkopolitiikka ei ole voima- vaan taitolaji.
Poliittisesti korrektoituneessa ilmapiirissä Kiina, Venäjä ja Yhdysvallatkin yrittävät esittää julkisuudessa olevansa hyväntapaisia. Lähes kaikki painostusyritystepäilyt kiistetään päättäväisesti julkisuudessa.
Persona non grata: "Tuomioja on ajoittain ylimyksellisessä älykkyydessään joitain ärsyttävä, mutta hän onkin kasvanut tehtäviinsä diplomaattiperheessä, jossa asioiden paremmin ymmärtäminen ja arroganssi ei ole kaukana."
Valtaa käyttäneen demarisuoran hillitty charmi, joka on "ylimyksellisessä älykkyydessään" laiminlyönyt omien kansalaistensa oikeuksista huolehtimisen, kuten mm. pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden Suomen kansalaisten kohdalla on tehty, ei mielestäni ansaitse tulevaisuudessa mitään parempaa, kuin sen jonka saimme ennenkuin päätimme EIT-valituksen toimeksiannon tekemisestä Venäjän federaatiota vastaan pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden suomalaisomistajien omaisuudensuojan loukkauksesta.
Tämä kansainväliseen oikeuteen perehtynyt asianajaja ei sulkenut pois mahdollisuutta, että valitus kohdistetaan myös Suomen valtioon, joka ei ole huolehtinut omien kansalaistensa oikeuksista.
Ihan uteliaisuuttani kysyisin, että jos karjalaisten jälkeläiset saisivat kotitilansa takaisin, niin saisivatko myös ne tilat omat maansa takaisin, jotka luovuttivat korvaavia tiloja karjalaisille Kanta-Suomesta? Jos näin tapahtuisi, nousisi aluepalautusten vaatijoiden määrä radikaalisti.
En pysty vastaamaan esittämääsi kysymykseen. Suomen Karjalan pakolaiset ry:n toimeksiannosta tehdyllä EIT-valituksella pyritään ainoastaan selvittämään valtioiden epäselväksi jättämä omistusoikeuskysymys ja samalla näyttämään toteen, että suomalaisten omistusoikeus pakkoluovutetulle alueelle jääneeseen omaisuuteen ei ole päättynyt.
Kotitilojensa palautusta haluavien on haettava omistusoikeutensa tunnustamista erikseen federaation tuomioistuimessa tähän EIT:n mahdolliseen myönteiseen päätökseen vedoten ja heillä on myös oltava tallessa kaikki mahdolliset juridiset dokumentit, jotka todistavat heidän olevan omaisuuden omistajia tai perillisiä.
Etkö sinä Mitro vielä tiedä missä olet?
Jos se ei näytä ihan Brysselin seitsemänneltä taivaalta, niin sitten sinä olet edelleenkin selibaatissa.
Ei se nyt ihan tavatonta ole, että katoliset papit unohtavat olevansa selibaatissa.
Kyllä sinä lähdit Brysseliin vähän huonoon aikaan. Luotijuna tuo kohta P.Pietarin sakkia Helsinkiin ja lentoasemakin taitaa muuttua Pietarin Läntiseksi Airportiksi.
Täällä olisi tarvetta sinun kielitaidollesi kotimaassakin.
Muutenhan meitä viedään kohta kuin pässiä narusta, vaikka ei ole pääsiäinen.
Kalle Kaniinilla on tämä homma IHAN JA JUST´ Kohdallaan!
Eihän tuollaista tyttöjen polvienpuristelijaa kukaan ota vakavasti.
...paitsi tietenkin setalaiset, joiden aikuiset järjestävät Suomen lain vastaisesti homoseksuaalileirejä alle 16-vuotiaille.
Mutta kai se niin on, että demarit saavat tehdä mitä vaan. Vaikka kaapata rikkaan suvun henkilöitä ja sankaritarina löytyykin siitä, että poliisi on dokumentoinut tutkintansa niin hyvin, että DEMLA ei pääse Juha Turusta vapauttamaan!
Pastori Mitron kysymys on aiheellinen, mutta osan vastauksesta olisi tullut olla selvillä; se olisi auttanut eteenpäin menoa.
Suomen sodanjälkeinen todellisuus oli aika karu. Se jäi ulos YK:sta, osaksi sen vuoksi, että KL oli aiemmin tuominnut NL:n agression. YK:ssa, joka oli KL:n "perillinen", sillä oli veto-oikeus.
Maa siis ei ollut täysin olemassa diplomaattisesti. Kun se YK:hon pääsi, sen edustaja ei saanut ohjeita äänestyksiin. Että oltiin olemassa, oli kylliksi. Tähän oli myös ns. turvallisuussyy. Yritykset solmia suhteita USA:han 1944 epäonnistuivat osin. Sitten brittien vakoojat paljastivat loputkin länsisalaisuuksista.
Kun tähän lisättiin yya-sopimus, niin "säälinsekainen myötätunto" oli kaikki, jota maa voi dupli- ja diplomatiallaan hankkia. Menestykseksi tuli sitten Helsingin Etyk. Se toi maan takaisin diplomatian kartalle.
Muuta samalla käytännöt jatkuivat yya-sopimuksen vaateiden mukaan: Suomi ei kunnioittanut itse Etykin "oikeusnormeja," mistä asiasta mm. ei voinut sen enempää kirjoittaa kuin keskustellakaan, ei Kekkosen eikä Koiviston aikana.
Jos tästä, yleisesti tunnetusta menneisyydestä, halutaan eteenpäin, se tulisi ensin analysoida. Sitä ja osallisuutta NL:n "viime taistoon" ei ole siis tutkittu, ei tosimielessä. Muualla tuo Suomen rooli on analysoitu. Näitä juttuja nyt pelätään, mitä ei tulisi tehdä.
Eli mikä on pohja, jolla muka nyt seisotaan? Eikö se tulsi tuntea, jos eteenpäin haluaa?
"Maa siis ei ollut täysin olemassa diplomaattisesti. Kun se YK:hon pääsi, sen edustaja ei saanut ohjeita äänestyksiin."
Miten niin ei saanut?
http://www.finlandun.org/public/default.aspx?nodeid=35900&contentlan=1&c...
Juuri Gripenberg kertoo muistelmissaan, että hänen ohjeensa Helsingistä oli kertoa, ettei hän ollut saanut ohjetta siitä, miten äänestää. Noissa "virallisissa historioissa" on se vika, etteivät ne muista (tai tiedä) paljoakaan. Itse muistan, miten kirjotin artikkelin 1979 siitä, ettei Suomi noudata Etykin periaatteita "Rajavyöhykesopimuksen" tulkinnassa. Silloin UM alivaltiosihteeri katosi puhelimen äärestä ja korvattiinn neljällä NL:n lähetystön edustajalla, jotka tulivat toimitukseen ja protestoivat artikkelia vastaan. Sitä ennen olin tavannut vastaavat Virolaisten mielenosoituksesta olleen uutisen jälkeen, Pirkkalan lenkkipolulla. Tämänkin asian ns. viralliset ja korkeat tasot oppivat hyvin, aina Koivistoon ja Holkeriin saakka. Itse en sitä tehnyt, mikä johtui "virallisesti" homoseksualismistani, pedofiilisista taipumuksista, viimeksi alkoholismista, jota vaadittin tunnustamaan - Tanskassa - yhä vuosia myöhemmin, tosin ennen Viron itsenäistymistä.
Onkohan tuo "virallisissa historioissa." Siihen loppuivat työt ja elo Suomessa, muissakin Pohjoismaissa. Tuskin sitäkään on missään historioissa, ei edes Lehtimiesliitossa. Siis ei Suomessa mitään koskaan tapahtunut, joka ei olisi ollut kunniakasta - virallisesti.
Kun aikoinaan työskentelin myös Enckelin alla, joskin PE:lle, virallisiin historioihin ei koskaan tullut, että lähettämäni Nato-aiheisto, joka oli mm. julksia ja virallisia lausuntoja, katosi Helsingissä. Se teki sen, kun syyte, etten sitä lähettänyt, meni kumoon, kun olin rekisteröinyt lähettämiseni. Taisi olla PE:n tstokersantti, joka oli sen sitten hukannut tai unohtanut jonnekin. Muutakin petollista teatteria pantiin pystyyn juuri Nato-aineistoista.
Tuskin sitäkään on kenraaleiden "virallisissa muisteloissa." Eli ei Suomessa vieläkään tiedetä, virallisesti, miten surkea maan asema oli ja on yhä.
Epäilen vahvasti onko herra Repo tutustunut kummankaan näiden mainitun tutkijan tuotantoon. Tutkimuspuoli ja kriittisyys ei ole ortodoksien vahvuusaluetta; tässä traditiossa tutkiminen on hybristä ja latinalaista hapatusta. Kannattaa lukea niitä kirjoja eikä toistella mitä on kokkareilla kuullut.
Meksikossa hyväksyttiin aamupäivällä Suomen aikaa uusi sopimus ilmastonmuutoksen vastaisista toimista. Bolivia vastusti ainoana maana loppuun asti puheenjohtaja Meksikon tekemää kompromissiesitystä. Kokouksen meksikolainen puheenjohtaja tyrmäsi toistuvasti Bolivian vaatimukset yksimielisestä päätöksestä.
- Yhteisymmärrys ei tarkoita yksimielisyyttä. Vielä vähemmän se tarkoittaa sitä, että yksi delegaatio voisi käyttää hyväksi veto-oikeuttaan sitä yhteisymmärrystä vastaan, joka on saavutettu näin kovalla työllä, sanoi Meksikon ulkoministeriPatricia Espinosa.
Muiden valtioiden edustajat palkitsivat Espinosan raikuvilla aplodeilla.
- Tämä sopimus ei ole askel eteenpäin vaan taaksepäin, ärhenteli Bolivian neuvottelija Pedro Solon.
(MTV3 - AFP)
Viidentoista kilometrin päässä kokouspaikasta on pieni kylä, joka tuntee ensimmäisenä Meksikon hallituksen suunnittelemat leikkaustoimet sähkön, veden ja teollisuustuotteiden jakelussa. Tai no ei sähkön, koska kylässä ei ole sähköä. Kylän kaivo tullaan yksityistämään sopimuksen mukaan kansainväliselle yritykselle, jolta heidän on jatkossa ostettava vetensä. Heidän maissipeltonsa tullaan ajamaan sileäksi, koska maanviljely tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä, elleivät he suostu viljelemään muutamaa kaupallista lajiketta teollisuustuotannon menetelmin. Heidän käsityötuotannolleen on haettava jatkossa lupa maistraatista, ja heidän on maksettava arvonlisäveroa. Heidän on myös asennettava maalattia-kaislamajoihinsa ympäristötarkastajan hyväksymät käymälät, tai heidän on muutettava Cancunin kaupunkislummialueille, josta heidät varmasti ajetaan kadulle muutenkin. Tietenkin vaihtoehtoisesti heitä voitaisiin tukea valtion avustuksilla, jotta he voisivat vaurastua, ehkä jopa tuottaa lääketieteellisesti arvokkaita viljelykasvejaan vientiinkin yhteistyössä National Autonomous University of Mexico:n kanssa. Tällä yliopistolla on maailmalla erittäin arvostettu bioteknologian tutkimuslaitos. http://en.wikipedia.org/wiki/National_Autonomous_University_of_Mexico
Mutta. Jos ilmastokokoukselta kysytään, koko planeettamme ekologia voidaan pelkistää yhden molekyylin, hiilidioksidin, varaan. Cancunin kokous, COP16, oli ilmastolobbyn järjestämäksi kokoukseksi vaisu. Jopa salamyhkäinen. Mutta poliittisesti huomattavasti radikaalimpi hengeltään kuin Kööpenhaminan ilmastokokous, COP15. Lord Christopher Monckton kommentoi Cancunin ilmastokokouksesta kokouksen kulkua seuraavasti:
http://www.youtube.com/watch?v=xB1y9TsrijU
Mainos johon toimittaja ohjelman alussa viittaa on tässä: http://www.youtube.com/watch?v=yImS9Ug4Y1k
Viikkoa aikaisemmin hän kommentoi kokousta tällä tavalla: http://www.youtube.com/watch?v=u8QrH3-xoyI
http://en.wikipedia.org/wiki/Lord_Monckton
Lord Moncktonin perustaman järjestön sivusto on tässä: http://scienceandpublicpolicy.org/
Bolivia kommentoi kokousta seuraavasti (virallinen tiedote Bolivian valtiolta):
http://pwccc.files.wordpress.com/2010/12/press-release-history-will-be-t...
Kokouksen asiakirjan hyväksyminen jättäen huomiotta Bolivian äänen on erittäin voimakas demokratian vastainen ele Cancunin ilmastokokoukselta. Mikä huolestuttavinta, kokous velvoittaa osanottajamaita kansainvälisen sopimuksen tavoin ratifioimaan asiakirjan omaan lainsäädäntöönsä. Käytännössä jäsenmaiden lakia säätävät elimet, kuten meidän tapauksessamme Suomen Eduskunta, EI VOI VAIKUTTAA LAINSÄÄDÄNTÖÖN, JOKA LUODAAN TÄMÄN KOKOUKSEN POHJALTA. Valtio tulee seuraavan vuoden aikana käynnistämään kymmeniä erillisiä hankkeita, jotta asiakirja voitaisiin ratifioida, ja lainsäädäntö saattaa asiakirjan mukaiseksi. Tähdennän vielä kerran: Kokoukseen sai valtioiden edustajien lisäksi osallistua YK:n protokollan mukaan VAIN ennalta hyväksyttyjen kansalaisjärjestöjen edustajia. Nämä kansalaisjärjestöt poikkeuksetta näkivät ihmisen toiminnan ilmastonmuutoksen yksiselitteisenä aiheuttajana, hiilidioksidin pääasiallisena kasvihuonekaasuna, ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ainoana keinona pelastaa planeettamme ekologia. Tiedettä ei saa kyseenalaistaa. Kuulostaako tutulta? Itse kuulen kaikuja Galileo Galilein ajalta, jolloin planeettamme pinta oli vielä litteä, ja jos matkustit liian kauaksi Italiasta, putosit maailman reunalta. Maahan on litteä, eikö vain? Ainakin se vaikuttaa perin litteältä, jos Tiberin laakso on maailmankatsomuksen ainoa mahdollinen näkökulma.
Kansanedustajilta osanottajavaltioista oli pääsy kokonaan EVÄTTY kokouspaikalle. Toisin sanoen kyseessä on hallituksen http://en.wikipedia.org/wiki/Executive_branch (Wikipedia ei listaa suomenkielistä versiota tästä artikkelista), yksityisten säätiöiden, sekä korporaatioiden veretön vallankaappaus lakia säätävien laitosten ylitse. Maailmanlaajuisesti.
Meidän, kansalaisten, tulee maksaa erityyppisten veroluontoisten maksujen sekä tuotteiden hintoihin liitettävien tariffien muodossa, näiden YKSITYISTEN SÄÄTIÖIDEN TOTALITARISTISTEN UNELMIEN RAHOITUS!
Benito Mussolini nimesi tämän hallintomallin Fasismiksi http://fi.wikipedia.org/wiki/Fasismi
Onko tämä TODELLA sitä mitä me haluamme?
Kirjoittanut: Weimar
Presidentti Martti Ahtisaaren nimi mainitaan yli tuhannessa Wikileaksin julkisuuteen vuotamassa dokumentissa. Miksi pitäisi erikseen mainita Suomi?
Suomi on osa vapaiden kansojen kokonaisuutta, ihmiskuntaa, joka taistelee saatanan valtakunnan hajottamiseksi. Perkele (kom) varasti koko Venäjän meiltä ihmisiltä. Pitää myös muistaa, että minun Viipurini on miehitettynä. Kuka on Mr. Putin? Mitä hänellä on tekemistä meidän kuninkaallisessa lännen Kremlissä? Vapaussodassa huligaanit voitettiin ja Suomi yhdistyi lujasti vapaussotiemme puolustamiseksi. Kun NL hävisi Natolle, voitiin yleisesti maailmassa alkaa noudattamaan ylipäällikkö Mannerheimin ohjeita hävittää koko saatanan valtakunta. NL hävittyä meille, ei siis pidä alkaa ymmärtää KGB:tä, joka jatkaa kansojen hirvittävää sortoa NL:n jätteissä ilman vaaleja. Vapaussotamme kirkastui ja huligaanit pitää jälleen hävittää.
Parlamentarismi hajottaa saatanan valtakunnan. Kaikki me olemme Taivaallisen Isämme lapsia. Meidän tulee toimia Natossa ystävällisesti joka suuntaan. Ihmisoikeudet ja demokratia kuuluvat länteen ja ovat poissa saatanan valtakunnasta. Juutalaisia vainotaan vain saatanan vatakunnassa, mitäpä siellä ei vainottaisi. Ortodoksisen kirkon hengellinen työ vapaana KGB:n kirouksesta on suuri mahdollisuus vahvistaa parlamentarismia laajalti maailmassa. Sadat vangitut kansat tuskin hyötyvät Putinin teatterista ilman kansainvälisen yhteisön halua toimia vapauttamisen puolesta. Nopea junayhteys Pietariin vahvistaa Natoa ja Vapaussotiamme. Länsi on jo siellä. Saksalaiset ja Ranskalaiset ovat hyvän liittolaisia. Yhdysvallat ja Eurooppa ovat todellisuudessa liittolaisia myös Japanin kanssa. Kaikilla on halu pysyvään maailman rauhaan, josta saatanan valta puttuu. Jumalan rakkaus pelastaa maailman. Meidän Herramme Jeesus Kristus on täällä tänään meidän keskellämme. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Pyhää Sanaa, Kirjojen Kirjaa, Pyhää Raamattua ja iankaikkista Jumalaa puhtaana. Tämä on hirveän tärkeää. Ihmiskunta pelastuu pahasta, vain olemalla uskollinen Taivaalliselle Isällemme ja tekemällä aina hyvää kaikille, jotka haluavat hävittää pahan lopullisesti maailmasta pois. Jumala asuu kaikissa ihmisissä. Kaikki me haluamme yhdistää voimamme paremman elämän puolesta. Täällä ajassa on paljon kärsimystä, koska saatana ei ole vielä kokonaan poissa. Ajasta ikuisuuteen ja täydelliseen rauhaan kulkee kansainvälisen yhteisön tie. Tässä työssä Jumala on varmasti hyvän puolella pahaa vastaan. Suomi on taustalla mukana kaikissa Wikileaksin dokumenteissa. Todellinen täysin salattu tiedustelu maailmassa on paljon syvällisempää. Kiinakin vapautuu ihmisoikeuksiin ennätysvauhtia. Pahan hävittäminen pois on meidän yhteinen asia.
"Missä me oikein ollaan?" kysyi Mitro Repo.
Mitro Repo on osa poliittista eliittiä, joka painaa Euroopan parlamentissa sitä nappia, jota hänen Führerinsä Schultz käskee painamaan. Käytännössä sinne olisi voinut lähettää yhtä hyvin vaikka apinan, koiran tai rotan. Eläimethän oppivat nopeasti mitä nappia painetaessa saa palkinnon ja mitä nappia painettaessa rangaistuksen.
Euroopan parlamentissa on kova puoluekuri varsinkin Euro-demarien leirissä, mutta myös Euro-kokkareiden leirissä, jossa Stubbikin tunnustaa äänestäneensä yli 90 prosenttisesti puolueensa mukana.
"Missä SINÄ, Mitro oikein olet?", Sitä sinun olisi pitänyt kysyä koska ME ei olla pihalla.
Sinä olet jossain sfääreissäsi kun et edes tiedä että Wikileaks-dokuissa on useita Suomea sivuavia aiheita.
Ja niistä on jopa Suomalainen media tehnyt uutisia. Ja sinä et ole kuullutkaan mistään mitään.
Joten tuo avaus meni munilleen oikein totaalisesti, kuten kommentointi osoittaa.
Kaikki originaalit dokumentit löytyy webistä. Jos kiinnostaa niin kuka vaan englannin taitoinen voi ne lukea, tiedoksi Mitro!
Kunnon suomalaisen rajapinnasta katsoen Ville Itälä, Liisa Jaakonsaari, Anneli Jäätteenmäki ja Mitro Repo sekä osittain myös Eija-Riitta Korhola ovat "sivussa" Euroopan unionin ja Venäjän federaation kauppapoliittisesta rajapinnasta.
Kuitenkin koska Euroopan parlamentin jäsenet katoavat muiden kaltaisensa joukkoon Brysselin pitkille käytäville, on heidän karkoituksesta palatakseen koti-Suomeen pidettävä itseään esillä.
Näin syntyy mielenkiintoinen tilanne. Suomalaiset pitävät Suomesta valittuja Euroopan parlamentin jäseniä sivussa tai karkoituksessa olevina, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa palata Tarzan filmeistä tutulta "norsujen hautausmaalta" taikaisin poliittisen elämän pariin, kun taas he itse uskovat olevansa "niissä pöydissä, jossa tehdään suomalaisia koskevia päätöksiä" tai ainakin näin uskottelevat.
Ehkä eniten vaikutuksia on ollut Heidi Hautalasta (bensiinidirektiivi Neste Oilille ja Statoilille venäläisen bensiinin blokkaamisesta pois euromarkkinoilta) ja Satu Hassista (pienloistelamppudirektiivi).
Ainakin on selvää se, etteivät koko Suomen vaalipiiristä valitut Euroopan parlamentin jäsenet aisti sitä, mikä oli Euroopan unioniin läpeensä kyllästynyt poliittinen ilmapiiri.
Mitä tulee "Venäjä-asiantuntijoihin" niin luottamuksellisia keskusteluja käyvät eivät puhu, jolloin puhuminen jää niille, jotka eivät käy luottamuksellisia keskusteluja eivätkä ole ehkä milloinkaan eläessään käyneetkään millään virkamies- tai liikemiestaholla.
Ansiokkain nimienpudottelija on Jukka Tarkka, joka lähes suomenruotsalaiseen tapaan korostaa suomensuomalaista toiseutta, impivaaralaisuutta, välttäen sanaa "huono itsetunto" ja vinkuu NATO:n tiedustelutiedon perään.
Kyllä Häkämies ja Stubb NATO:n täysjäseninäkin saavat lukea Wikileaksistä sen, miten Suomella menee tai menisi Venäjän federaation ja Yhdysvaltain kanssa.
http://minunvenajani.blogspot.com/
Venäjä-kriittisten Venäjän asiantuntijoiden työpaikka on täällä
https://www.cia.gov/offices-of-cia/index.html
Montaakaan edes kokoomusmielistä tai lipposlaista Venäjä-asiantuntijaa ei sinne palkattaisi.
Mitro Repo on poliittinen luottamushenkilö, poliitikko, kun taas Isä Mitro on "Jumalan mies" ja lammaspaimen Jeesuksen Kristuksen tapaan.
Mitro harjoittelee poliitikkona oloa Kristityn vaelluksessaan. Isä Ambrosius liikemiehenä oloa Juha Molarin tapaan.
Suomihan on edelleen aika pieni ja vähälukuinen maa eikä siihen liene muutosta olevan tulossa ainakaan kovin äkillisesti. Maantieteellisten rajojen perusteella paikoillaan ollaan pysytty kuutisenkymmentä vuotta vasta joten täällä asustelee kansalaisia myös sodanajan eläneistä ja ensimmäisestä sukupolvesta sen jälkeen joille sen vaikutukset lienevät voimakkaampia kuin sen jälkeisille sukupolville.
Olisiko asia siis niin että koska mielipiteet ja näkemykset asiaan kuin asiaan ovat voimakkaasti tunteiden ohjaamia vaikeuttaa ko. asia yhtenäisen näkemyksen muodostamista myös siihen missä Suomi on mihin sen pitäisi olla menossa.
Mielenkiintoistahan tässä on se miksi itse kukin on sitä mieltä mitä he ovat, ja jos toisten totuus perustuu erilaisiin faktoihin kuin toisten niin voiko yhtenäistä näkemystä silloin saadakaan aikaan, ainakaan jos kyky itsenäiseen ajatteluun on vahva.
Kuulopuheiden mukaan itsenäisen Suomen ensimmäiset suurlähettiläät valittiin pituutensa ansiosta virkoihinsa ulkomaille Suomea edustamaan erottuakseen muiden maiden edustajista.
Niistä päivistä on kulunut monta sukupolveavirkamiehiä, jotka ovat pönkittäneet Suomalaista "brändiä" ulkomailla.
Merkittävä seikka on yhdistävä tekijä länsimaiden ja Suomen välillä on ollut joko peitelty ja täysin avoin Venäjän vastaisuus. Missä määrin Suomea on käytetty sillanpääasemana entistä Neuvostoliittoa ja nykyistä Venäjää vastaan paljastuu tulevina lähivuosina ja määrännee Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet uusiksi eikä vanha retoriikka hyvistä naapurussuhteista paljoakaan merkitse. Suomen maaperä on ollut Ruotsin ja Venäjän välistä sotatannerta Pähkinäsaaren rauhasta lähtien eikä tulevaisuudessakaan vältytä naapurin kasvavasta vaikutuksesta sisäisiin asioihimme.
Jo tänä päivänä Suomessa asuu melkein 60.000 venäläistä kaksoiskansalaisuutta omaavaa ja taloudellinen riippuvuus kasvaa päivä päivältä. Viimeisin esimerkki lienee Helsingin telakan osittainen myyminen venäläisille intressipiireille. Venäläinen talouskasvu on tosiasia ja sen vaikutukset tuntuvat Suomessa lisääntyneen kanssakäymisen muodossa ( kohta kaksi miljoona viisumianomusta Venäjältä ).
Kosmonautti Leonov kertoi kerran katsoneensa korkealta maapalloamme ja kertoi hämmästyneensä siitä ettei erottanut maiden välisiä maantieteellisiä rajoja. Näinhän se on. Jokainen voi käyttää mielikuvitustaan miettiessään lauseen merkitystä suomalaisten kannalta.
Historian iso pyörä kun pyörähtää, niin siinä pienet kansakunnat merkitsevät kovin vähän. Suomella on ollut paljon onnea myöden kun on selvinnyt näinkin pitkän ajanjakson ilman suurempaa interventiota ulkopuolelta. Mutta kun Jäänmeren paljastuvia rikkauksia aletaan hyödyntää ja kuljettamaan Aasiaan niin Suomi joutuu Venäjän intressipiiriin väistämättä.
Tämän voi välttää ainoastaan kotiuttamalla ulkomaille viedyt pienetkin pääomat ja sijoittaa ne oman talouselämämme vahvistamiseen ulkopuolisten torjumiseksi. Nämä päätökset eivät vaan ole yhden tahon päätettävissä vaan monien yritysjohtajien ja omastajatahojen on ymmärrettävä edessä häämöttävä uhka ja toimittava yhtenäisesti suvereniteettimme puolustamiseksi.
Siinä on Isä Mitrolle puheenaihetta kun istuu herrojen kanssa pitkissä pöydissä.
Katainenkin on jo ymmärtänyt, että kun Yhdysvallat tekee etupiirisopimuksia ja kysyy Venäjältä lupaa Suomen osalta ilmatorjuntaohjuksiin Häkämiehen ollessa aivan pihalla kuin lumiukko, on tavallaan Suomen mahdollisuus pelata lämmönvaihtimena "idän ja lännen" välillä mennyt ja että vaarana on se, että Yhdysvallat luovuttaa Suomen ja Baltian Venäjän etupiiriin niin kuin Saksa 1939, jolloin tavallaan millään, mitä nämä maat kirkuvat, ei ole maailmanpoliittista merkitystä.
Se, että Katainen vaatii pääsemistä NATO:n ja Venäjän yhteistyöneuvostoon, herättää kysymyksen, aikooko Katainen edustaa siellä Venäjää ja Häkämies NATO:a vai miten?
Kokoomuslainen ulkopolitiikka, jota harjoitetaan puolustusministeriöstä ja valtiovarainministeriöstä ulkoasiainministeri suorittaessa ulkoasiainhallinnon harjoitteluvaihettaa lenkillä, saa yhä luovempia ja dynaamisempia muotoja.
Ehkä Sauli Niinistö ilmoittaa jo kohta, että meidän pitää liittyä Venäjän federaatioon, jotta "päästään Kremliin niiden pöytien ääreen, jossa päätetään meitä koskevista asioista".
Näin tekivät Baltit 1940 ja pääsivät päättämään Neuvostoliiton asiat Neuvostoliiton täysjäseninä.
Jospa nykyinen maanjohto haluaa tappaa suomalaiset sukupuuttoon, rahdatessaan tänne muualta väkeä sikiämään ja paheksumalla suomalaisten omaa lisääntymishalua. Tiedä vaikka mitä homokaasutettua ruokaa ja juomaa meille syötetään, koska tietynlainen tavallisten heteroiden väheksymys ja mollausohjelma näyttää olevan käynnissä.
Täällä harvoin vierailevana suorastaan suuresti huvittaa annettu palaute Mitro Revon asialliseen kirjoitukseen. Herneitä vedetään nenään, ei kirjoituksen perusteella, vaan jostain oman mielikuvitusmaailman kätköistä (traumoistako?).
Moni luulee, että "Isä Mitro" on jonkinlainen lammaspaimen edellisen työnsä johdosta, mutta hänhän onkin aivan tavallinen lammas, joka kysyy virheellisesti passiivimuotoa käyttäen, että missä me olemme.
Kyllä paimenen pitää ottaa lammaslaumansa puolesta aivan itse selvää siitä, missä ollaan ja tehdä rakentavia ehdotuksia määittäväksi siitä, mihin pitäisi mennä.
SDP:n toinen edustaja, pääministerinäkin ollut, olisi ollut niin itsetuntoinen, että olisi johtavana sopulina johtanut koko lauman vaikka järveen.
Olemme samalla alalla, vaikka itse sain tietää siitä vasta vuonna 1997, heinäkuussa; Jolloin Kaikkivaltias riisutti henkilöni alastomaksi, kuten vanhan ajan profeetat sekä Kuningas Saulin aikoinaan:
Tämä tapahtui, Helsinginkadun ja Hämeentien "Kurvissa", olin silloin 40:n vuoden ja 40 viikon ikäinen ( 40 viikkoa on 9 kk ).
Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, mutta varmasti asia on sinullekin jo tullut jollakin sektorilla tiedoksi.
"Veljeni" , joka syntyi sotavuonna 1943 ja tempaistiin Kaikkivaltiaan luokse, on siis Jumalan Karitsa, koska on synnitön sielu, kuten Kristuksemme.
HENKILÖKOHTAISESTI OLEN SAANUT TEHTÄVÄKSENI: JOHANNEKSEN ILMESTYKSEN SELKOKIELISEN SELVITYKSEN TEKEMISEN, JOKA ON JO HOIDETTU, MUUTAMA VUOSI SITTEN, ESPOON TÄYTTÄESSÄ 550 VUOTTA.
Eniten henkilöäni haittaa tässä sivilisaatiossa se, että vala on kärsinyt valtavan "inflaation", vaikka vala on ikuinen.
Toinen asia on saasteet, joihin luvataan korjausta, mutta valvonta ja lupaukset ovat samalla tasolla, kuin "pimeän viinan" myynti, ellei pahemmalla. Maksetaan siitä, että saadaan saastuttaa, joka on paradoksaalista.
Olemme antaneet YK:lle, U.S.A.:lle, EU:lle sekä erityisesti Suomen julkishallinnolle mallin: KUINKA TELLUKSEN EKOLOGINEN JA EKONOMINEN TILA SAADAAN TASAPAINOON. Positiivisesti symbiottisella energianvalmistus ja käyttöjärjestelmällä; Gravitaation liikuttamien vuorovesien valjastamisella sähköntuotantoon; Saamallamme sähköenergialla, fissioimme merivedestä happea, ilmakehämme eduksi sekä vetyä puhdistavaksi polttoaineeksi.
Mainittu järjestelmä tulee olemaan globaalin yhteistyön tulos, kaikkivaltiaan antaessa, melle siihen mahdollisuuden.
Erittäin tärkeää on, valan pitäminen, niin raja, kuin muissakin kysymyksissä. YK:ssa yhteisesti ratifioidut valat, pitää myös "hyvinvointivaltioiden" täyttää, mutta Suomi on ottanut tässä asiassa omitusesti vallan sooloilla, vaikka kansainväliset rauhanlait edellyttävät aivan muuta. Eihän Venäjä voi olla mikään barbaarinen uhka Suomelle, kuten kansalle uskotellaan, vaan Suomen julkishallinto on jälkeenjäänyttä porukkaa valtaosin. Paras nuodattaa valaa, joka on vannottu kaikille kansoille sekä Kaikkivaltiaalle, kuin muka alistua barbariaan.
Ota yhteyttä vaikka puhelimitse, niin saamme paremman käsityksen toistemme näkemyksistä, jotka ovat pitkälle yhteneväiset.
Postimme onkin jo yläosassa ja puhelin on: 041 7049327.
Antamamme sähköpostiosoitteet ei muka kelpaa, jokatapauksessa ne ovat:
ivtjuutilainen@hotmail.com; ilkkajuu@suomi24.fi; ij5935gmail.com
TAIVAS ORGANISAATIOT, lain, luomakunnan ja intersubjektiivisen edun valvoja.
Ilkka V T K Juutilainen - Juudaan Kuningas - Jumalan Karitsa
SUOMEN VAAKUNALEIJONA, 17.12.2010. sos. loppuosa 005REX.
jk. busk124pitted@m.facebook.com; On joku facebookin minulle antama sähköposti, jota en ole vielä edes ehtinyt käyttää, katson kelpaako se.
Ensinnäkin lausun tunnustuksen Mitro Revolle realismin palauttamisesta ajankohtaiseen kohuun: Suomea ovat viime vuosina pitäneet erityisenä maana ihan kaikissa suhteissa mutta myös 007-agenttien tähtimaana ilmeisemmin vain suomalaiset itse.
Korjaan myös erään kirjoittajan huolimatonta ilmaisua: "Isä Ambrosius liikemiehenä oloa Juha Molarin tapaan." Korjaan siis, että en toimi enkä ole toiminut mitenkään liikemiehenä aiemmin enkä nykyään. Keskustelen joskus liikemiehien kanssa ja luen liike-elämästä tehtyjä kirjoja. Niillä perusteella teen joitakin kansanomaisia lehtijuttuja. Siinä ei ole mitään liikemiehen toimintaa tai "oloa" - ei ole edes ansaintaa, joka on liikemiehen ensimmäinen tärkeä lähtökohta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 56 kommenttia